Elämän kerta
Uusi Blogit.fi blogi

Kaiken pitäisi olla hyvin. Kaikki on järjestymään päin.. Silti, musta tuntuu etten ole siltikään onnellinen. Mä olen saanut raha asiani kuntoon, mulla on töitä (ainaki viime tiedon mukaan, jotka alkas viikon päästä), kaiken lisäksi se olis osa-aikainen työ, et ois sellanen iisi palautuminen “arkeen”… Mut siis, tuntuu että kaikki on nyt hyvin, ei mikään ole sillain huonosti, mut silti tuntuu etten mä nyt osaa nauttia tästä siltikään.

Ehkä tää on vaan maanantai tympäsyä… Viikonloppu oltiin muualla ja tänään ei tarvinu edes kaupoille mennä, nii jumahti tänne neljän seinän sisään, vaikka ollaan me pihalla käyty… Ei vaan siis nappaa.

Mikä hemmetti mua vaivaa?!?!? Kaikki on hyvin ja silti musta tuntuu että oon itkun partaalla!!!!!!!!!!!!

mä aattelin et asiat järkkääntyy ku saa työpaikan, nyt tuntuu et on entistä sekasemmin… kaipa se tääki sit johtuu ihan siitä pomon erittäin oudosta puhelimesta, jossa sain vähän sellasen käsityksen etten sittenkään saanut sitä työtä, mut oiskai sellanen asia pitänyt suoraan sanoa!? Noo, enivei… se aiko soitella viel. Viime torstaina kun se soitti, kun oliin keskiviikkona käyny haastiksessa ja onnessani et sain töitä, nii kun se tosiaan soitti, ni sen jälkee tympiny koko asia, kun jäi nii epäselväks. Aiko soitella… hohhoi.

No enivei… Ei tässä hengenhätää ole enää rahallisesti, jos en saa töitä, mut mun pääkopan kannalta olis niinku parasta se et saisin töitöi…

Mun junnu, voi vit** se on ihan KAUHEA!! Se komentaa ja pomottaa mua minkä kerkii!! Mä olen luonut hirviön!! Mä en jaksa kuria pitää, se kai se sen suunnitelma on kun ei anna yöllä nukkua!!

Me ollaan ukon kanssaki tultu siihen tulokseen et toi junnu vaikuttaa tosipaljon meidän liittoon… Mut se idiootti ei sitä muista… Mä olen ihan kyllästyny siihen… Se on vastenmielinen. Siinä toivossa olen et jossain vaiheessa mieli muuttuis, kun toi junnu ei vaikuta enää nii kovasti mun pääkoppaan. Ehkä siihen riittää se et pääsis muualleki ku kotona sen kanssa vaan… Ehkä siihen vaaditaan vähä kahen keskistä aikaa. Sitäpä ku viimeks ollu kunnolla sillo ku oottelin junnua.

Noo enivei… Kai tää joskus tää kärsimys loppuu.

Voi v…., kylläpä osaa kyrsiä tää ihmis elo… Koko aika kaikki on nii hemmetin hankalaa!! Yleensä, kun stressaa joku asia, nii sitä saa vähän purettua ja helpotettua, kun tirrauttaa muutaman kyynelen… tuntuu et asiat on vähä selkeämmät. Mut nykyään, en pysty ees tirrauttelee niit kyyneleitä… Välillä tuntuu ettei mikään tunnu miltään.

Stressaa, kun ei oo rahaa, eikä töitä ja laskuja tippuu postilaatikkoon kuitenki harva se päivä ja silti ruokaa on ostettava… Enkä mä voi millää mun miehelle puhua omista raha ongelmista, koska se on pahempi stressaan, vaikka se pystyy oman osansa hoitaan meidän laskumenoista jnejne, nih silti tuntuu että se stressaa jo niistä… Mä kerran olen sille kertonut, kun sillo oli pahemmin asiat… Niih, voi luoja. En tee sitä virhettä enään… Mä kyllä selviän, ajan kanssa… Mut tää stressi alkaa jo vaikuttaa fyysisestiki… Eikä siinä auta yhtään se et on univelkaa jne.

Toinen asia on sitten toi työ tilanne, voi kun sais töitä. Kävin jo yhesä työhaastattelussa ja tiiän et oisin saanu sen paikan, ellen olis ollut niin lukossa. Tää metsän keskellä asuminen ja kotona oleminen on surkastuttanu mun vähäisetki sosiaaliset taidot. Kun se haastattelu tilanne oli ohi, ni mä jotenki havahduin ja tajusin et mettään meni. Kuitenki jotenki yritin uskotella itelleni, et saisin sen paikan… Mut kun sain sit sähköpostin siltä haastattelijalta, ni iski vasten kasvoja. Ja tää maailman tilanne, ei oikeen ole suopee työnhaulle… Koska mä en nyt sattumoisin ole ainoo joka niitä töitä hakee.

Vittuvittu, sanon mä!! Kumpa ees jotenki alkais selviämään nää asiat!!! Sais ees töitä, nii alkas saada jotenki asiat järjestykseen!!

Tää on nii liikaa, se vaikuttaa jo muhun nii etten ole oma itteni ja ukkoki sen alkaa huomaamaan, mitä mä selitän? Et oon väsyny… Osittain joo totta, mut tää “salaaminenki” alkaa jo kaivella mieltä… En tiiä, tää elämä on yhtä helvettiä, aina menee päin persettä… Voi ku vois jo alkaa helpottaa, välillä aina aurinko paistaa risukasaan ja asiat ratkiaa hetkeksi, mut aina mennää pohjalle… Mä en jaksas tätä enää yhtään. MIKSI??

Aaargh, kohta mulla pinna palaa ja päästän sellasta tekstiä suustani, ettei palluuta ennää oo!! Mä olen ollut koko viikon kippeenä ja lapset myös, olen hoitanu kaupassa käynnit, ruuat ja leivän leipomiset ja illalla viel ku ukon paska tullu kotiin nii pitäny sen pillin mukaan mennä, vaikka sanonu että oon kippee. Mä en ole juurikaan nukkunut viikkoon!! Ukon paska ei ole tarjonnut apua KERTAAKAAN, hehkuttanut vaan, kuinka HÄN ei sairastu!! :X Eilen kun kävi kaupassa hakeen maitoa, niin kotiin tullessa HEHKUTTI kuinka AVULIAS ukko mulla on, kun oli kaupan pihassa auttanut jotain naista ostoskärryjen kanssa… “Eikö sulla oleki avulias mies?” Sit mulla palo käämi ja sanoin, et eipä sitä apua ole paljoa täällä näkyny, ei mua paljoo kostuta jos se tuol kaupan pihassa auttaa jtn tuntematonta!! Arvatkaas mitä? Ei se ainakaan TAJUNNU vaikka kui suoraa sille sano! Nooh, ukolla pukkas viime yönä sit oksutauti ja nyt sillä kuume, mitä se tekee?? Kokkaa?? EI!! Hoitaa lapsia?? EI!! SE PASKA NUKKUU!! Ja kenen pitäs olla sille kaupasta kantamassa vaikka ja mitä??

Makkarista kuuluu vaan “muruu, tuo sitä tuo tätä… Joko menet kauppaan, meetkö jo kauppaan, joko kävitte kaupassa?”

Ukko on hyvillä mielin saanu nukkua ja mennä töihin ja kotiin tulla valmiiseen pöytään ruuan ja tuoreen leivän eteen, onko liikaa vaadittu et käyttäis omaa järkeä ja TARJOUTUIS auttaa iltatoimissa lasten kanssa? Joo se on!! ja miksikö en sille sano mtn? koska mä olen sitä tehnyt kerta toisensa jälkeen ja mikään ei muutu, lupauksista huolimatta. Tuntuu et päivä päivältä totaalinen murtuminen on lähempänä ja lähempänä, kohta en enää jaksa!! En jaksa sille enää toitottaa samoista asioista, koska se on TURHAA!! Helpommalla pääsee ku tekee kaiken ite ja tota yhtä ei olis, nii ei olis sit nii ärsyyntynytkään… Siis nytkihä mä teen kaiken ite, mut siinä päällä viel on toi yber laiska paska ukko, jonka kaikki tekemiset ärsyttää, on tässä mukana. Ja nyt ku se ite on sairaana, ni se vaa nukkuu!! Vittu!! Joo mä oon kuullu sen et pitäs sanoa ja puhua, mut se on täyttä paskaa ja turhaa!! Puhukaa itte!! Sitä on yritetty sen miljoona kertaa ja tolle mulukulle ei uppoo sen paksuun itsekeskeiseen kusipää kalloon mikään… Suu kyllä suoltaa lupauksia, mut mikään ei muutu!!

I’m finished!!

Tällä kertaa jätän valittamatta, ah niin ärsyttävästä ukostani. Vaan valitan nyt sit tästä maailman menosta.

Tää on jotenki uskomatonta, siis tää maailman meno. Miten kaikki on niin järettömän kallista? Ei mun pääkoppaan sovi ollenkaan. No jos aattelee ruuan hintaa, niin siinähän varmaan suurin osa on sitä et bensa/diesel niin kallista. Tämä on niin järetöntä et välillä pittää vähän miettiä ja käyttää energiaa tän kaiken ihmettelyyn.

Mä nyt en niin vapaaehtoisesti ole työtön. Meillä ainoat asumiskustannukset on: sähkö, vesi ja vakuutukset, jätemaksu ja ruuat. Eli siis meillä ei ole vuokraa eikä asuntolainaa, joka yleensä lohkasee kivan osan tästä.

Mun pääkoppaan ei mahu, et järestää muutaman päivän perusruuat (mm. jauheliha, pottu yms) tulee maksaan 60-70e :O Eli viikossa saattaa mennä ruokiin sellaset 140e ja kuukaudessa se tekee 560e!!! Järetöntä!! Mä kiruan sen et oon menny hankkii nii monta mukulaa, et niien elättäminen vaatii lottovoiton, koska vaatteetkaan ei ole ilmaisia, ei vaikka kui yrittää käytettyä kahtua, ku jotku vähä ahnehtii ja pyytää käytetyistä vaatteista maltaitia, mihin on kadonnu vanha kunnon kirppari meininki?? Melkeen uuden kamppeen hintaa pyydetään KÄYTETYSTÄ vaatteesta!? So what, vaikka onki hyvä kuntoisia? Kuka nyt rikkinäisiä vaatteita myy/ostaa? Sama ku meet vaatekauppaan ostaan UUSIA vaatteita ja siellä seassa on käytettyjä, joita ne myy samaan hintaa, koska ne on HYVÄKUNTOISIA ja EHYITÄ!! Miten helevetissä, joku penskan vaate voi maksaa jonku 10-20e?? SIIS ihan perus kampe?? Puhumattakaan sitten näistä “merkki”-kamppeista… joita käytettynäkin myydään aivan JÄRJETTÖMÄÄN hintaan?!? Siis jos ostaa penskalle merkkikamppeita, niin ok… Siis jos on vara!! Mut mitä vitun järkeä on myydä lähestulkoon samaan hintaan käytettynä?? Jos kerta on vara ostaa kampetta jonka hinta on 50e tyyliin jostain sukasta, nii miten kehtaa ees pyytää lähestulkoon samaa hintaa KÄYTETTYNÄ?? Mitä se rahalla tekee, jos on vara laittaa penskan vaate kappaleeseen 50e?? (tää nyt on liioteltua esimerkkiä, mut kuitenki) Koska tuskin se ostaa käytettynä niitä? Jos ostaa, nii hohhoo, tästä vasta riemu alkaa… TUPLAKÄYTETTY vaate!! Vähä ku sijottas asuntoo, maksat 100tht ja myyt nii saat samanverran/enemmän, ku myyt vaatetta… Pienemmässä mittakaavassa. VAATETTA!! Seriously?? Tottakai, tämä nyt on tätä mun mielipidettä, joku arvostaa vaatetta erillä tavalla.. Ja kierrättäminen onkin hyvästä, mut hei haloo!! Ne kamppeet on käytettyjä!! Toki, voisi olla eri äänikellossa jos olis ees vara ostaa niitä vitun käytettyjä kamppeita, mut  miten hitossa on vara ostaa käytettyä, ku ei oo vara ees uutta!!?? Totta helevetissä jos rahaa olis, ni ostasin uuet kamppeet… Sen takia KÄYTETTYÄ kattelee, koska ne on KÄYTETTYÄ ja mun järellä aateltua, et ne olis eduullisempaaki… Mut näi ei taida olla.

Joo tällasta tänään, osaa aina ärsyttää joka päivä jostaki samaa asiaa. Tulee laskuja ja pitää ostaa ruokaa, penskat rikkoo vaatteesa ja tarvii uusia !!

*puuh* Voi mikä alku päivä… Järetön ahistus taas vaihteeksi. En tiiä, mitähä tästäki taas tulee. Ahistaa olla kotona, ahistaa ajatus että pitäs ettiä töitä… Ahistaa kun mies “patistaa” tuolla työ rintamalla. muutenki elämä sen kanssa tuntuu tällä hetkellä järettömältä. Mä en ymmärrä, miksi se, kaikki mitä se tekee, niin ärsyttää nii paljo!! Tuntuu etten kestä sitä enää päivääkään. Mä olen niin huono puhumaan omista tuntemuksista, tai ilmaisu huono on tosi huono, koska mä en pysty/osaa ollenkaan. Aina sanotaan että pitäs puhua ja puhua… Höh, mä en osaa!!!!!!!!!!!!! Mä en pysty.

Musta on alkanut tuntuu että mä en osaa/halua elää parisuhteessa saman henikön kanssa LOPPU elämää, se on ainoastaan ahistavaa. En aluksi halunnut mennä naimisiinkaan, koska se on niin ahistavan lopullista. En tiiä miksi mulla mieli muuttui. Mitä enemmän kaikki on “meidän” “yhteistä”, sitä enemmän mulla ahistaa. Mä en pysty elämään näin, että ollaa ME eikä sinä ja minä. Mä olen alkuajat nauttinut meidän elämästä, ollaan oltu “itsenäisempiä”… Mutta nykyään, kaikki on Mememememememe!! AHISTAVAA!! Tää kaikki ME on tullut jotenki yllättäen… Sitä yhtäkkiä vaan tajuaa et kaikki asiat tässä parisuhteessa on ME… Tuntuu et siihen hukkuu…

Yks päivä oli kaiken huippu, viimeiset itsenäisyyden rippeethän siinä viiän, kun pitäis YHTEINEN tili olla!!

Mutta, mitä mä voin asialle, koska en voi sanoa miehelleni etten enää kestä, mä haluan erota. Mä en enään kestä tällasta. Mä hukun tähän. Mä en ikinä ole pärjännyt suhteissa, olen aina ajatellut et se on sen toisen vika, toisessa on vika… Mut nyt kun ajattelee, niin mussa se vika on… Mä en vaan voi olla näin ahistavassa, läheisessä suhteessa toiseen. Tämä suhde on ollut kaikista pisin ikinä, kohta neljä vuotta, ehkä siksi oon tajunnu sen millanen oikeasti olen. Aikasemmin olen ajatellut, että mä “tarvin” miehen ja perheen ja se on mitä oikeasti haluan. Mut nyt olen tajunnut, että en kestä olla näin läheinen kenenkään kans.

Mun horoskooppi sanoo, että olen perhekeskeinen ja läheisriippuvainen… Siis kun olen lukenut Ravun näitä “perus luonteen piirteitä”, niin olen kuvitellut että juuri sellainen mä olen… Mut en mä ole. Mun mies on leijona ja se sanoo, et se on just sellanen… Ei mun mielestä. mun mielestä se ois ennemmin se rapu.

Ainoat ihmiset mun elämässä, kenen kanssa mä voin kuvitella olevani läheinen kaiken aikaa, niinku tähänki asti, nii omat lapset ja veljet ja vanhemmat.

Miten mä olen tähän jamaan joutunut? Miten mä pääsen tästä eroon? Ennen ku sekoan lopullisesti??

Voi mä muistan miksi mä viihtyin viimeks vuorotyössä, varsinki ilta vuorossa, ei tarvinu viettää iltoja sen kanssa… Ainoa mitä kaipasin niin lapsia… Täällä asuessa, kaikki mulle tärkeät (paitsi lapset) asuu kauempana ja ärsyttää etten niitä näe… Vaan näen mun miestä, miestä jota en halua nähä… Jota en ehkä rakasta… Oon sen kanssa ainoastaan siksi, etten osaa lopettaakaan tätä.

Turha kai tässä on valittaa, koska ite en ole asialle tekemässä mtn… Vaan kärsittävä on. :X Mä en pysty sille puhuun tästä, joten tämä jääköön tänne. En tiiä miten kauan tää jatkuu.. Muuttuuko mikään, vai huudanko apua vaan mielessäni.

Hohhoi, musta tuntuu että olen pikkumainen. Nimittäin lähestulkoon kaikki mitä mies tekee, sanoo, miten se on, niin ärsyttää suunnattomasti. Ympäri vuorokauden sen tekemiset ärsyttää enemmän ja enemmän vaan.

Aamulla: Kun se juo kahvia, niin se jättää AINA maidon pöytään!! Se jättää ruuat pöytään. Se ku se keittää kahvia, nii keittää VAAN puoli pannua!!

Töitten jälkeen: Se tuo kamppeet meidän MAKKARIIN, siis ulko kamppeet!! eväs rasiat se jättää PUSSIIN tiskipöydälle. Se ku syö, nii se jättää astiat PÖYTÄÄN! Se kun ettii rasioita et saa evästä töihin, niin se ei IKINÄ löydä niitä ja se mulle valittaa ettei ole yhtään astiaa taas. Ja kun mä meen ettiin nii löytyy heti! Se illat lösyää kalsarit jalassa, ei siinä, mut ne kalsarit on NIIN rikki et ne ällöttää, mut se ei raskii ostaa uusia, ni se on parsinu niitä ITE!! KAUHEETA!! :O

Illalla ku nukkumaan mennään: Nii se tulee ihan iholle ja oon sanonu miljoona kertaa et se on ahistavaa, kun mulla on ahtaanpaikan kammo. Yöllä se vie aina peiton ja puoli sänkyä.

Ja aamulla kaikki alkaa TAAS uudestaan!! Viikonlopuista puhumattakaan!! Mulla nii ärsyttää kaikki mitä se tekee. Mulla nii ärsyttää se et ME ollaan ME, eikä sinä ja minä. Tuntuu ettei tässä suhteessa ole mitään yksilöllisyyttä, se vie kaiken… Koska kaikkeen on ME!!

Hjoo, siinäpä sitä taas tälle kertaa!!

Tää on hyvä paikka purkaa ja valittaa kaikesta. Ei kovin paljoa tänne tuu positiivisiä juttuja…

Tänä aamuna suututtaa ukko. TAAS vaihteeks. Aamutoimilla, ennen töihin lähtöä, niin se oli tiputtanut vessassa mun (50e maksavan) kasvorasvan lattialle, kun kerta lasinen purkki oli, nii sehän meni rikki… Ok, eihän vahingolle voi mitään, mut ois kai sen voinu lattialta siivota? Aatellapa ku lapsilla ois sirpaleita menny jalkaan?? Vaan kyllä vituttaa se rasvapurkkiki, ku justii oliin sen hommannu, en montaa kertaa ollu kerinny käyttää. :C Eikä se pihi paska tule ikinä hommaamaan uutta.

Hm, yritin soittaa sille, mut ei vastannut puhelimeen. Pistin viestin: “Aamulla ku tiputit sen rasvapurkin, olisit voinu siivota, ois voinu lapsille tulla iso vahinko”         Vastaus: “Akku lähes tyhjä. meen töitten jälkeen kaupungille”

Jee, tänään mennään lasten kanssa käymään veljen ex vaimon tykönä. Saa vähän juttu seuraa… Ihanaa. Pitkästä aikaa saa jotain muutaki ku kotia ja kotia. Ja ukon tympeitä “ukkojen juttuja” :X

Niin, ni mitä sitte? Suuren suuri ahistus. Tässä on kuukausi tolkulla odotettu joulua ja valmisteltu ja odotettu… Yhtä päivää. Äsken se iski tajuntaa, mitä sit joulun jälkeen? En tiiä, jollain tasolla tuli sellanen olo, et niinku kaikki ois päättynyt jouluun… Sen jälkeen ei ole mitään. Mut elämä jatkuu senki jälkeen, mitä sit?

Kädet tärisee, kun ahistaa. Kun tuntuu ettei elämällä ole mitään suuntaa. Ihan niinku joulun jälkeen ei olis sit enään mitään. Vaikka normaalistihan se elämä jatkuu, vai mitä? Ihan niinku joka vuosi.

Tahtoisin nauttia tästä kotona olosta, siitä ettei ole kiire mihinkään. Mut kuitenki koko aika stressaan, et mitä mä teen… Ei kuitenkaan ole kauaa mahdollista olla kotona enää “niin huolettomasti”.

Voi luoja, löytäis jostaki voimia selvittää omat ajatukset, löytyis jostaki energiaa jaksaa tätä arkea. Ekaks pitäs saada ittensä kuntoon, mieleltään. Kun edes tietäis mistä tää kaikki johtuu, niin vois selvittää sitten päänsä.

Pitäs kokeilla sellasta, et päivä kerrallaan… En oo oikeen hyvä siinä. Nyt, tämän päivän tavoite: Siivota talo, käydä etsimässä joulukuusi tuolta mettästä.

Jos mä vaan voisin olla pelaamatta… siihen menee aina koko päivä. Turhauttaa, koska mä en saavuta sillä pelaamisella mitään, se saa vaan mut ärtymään. Ja, mä en saa mitään aikaan päivisin. Sit mä oon masis siitä kun en jaksa tehä mitään, enkä ees jaksa yrittää.

Mut tänään mä saan aikaseksi, sen mitä oon suunnitellut. Tänään alkaa uus aika, nyt mä koitan saaha itteni niskasta kii.

Hmm, oon täs miettiny.. Oho, se onki uutta. Mut mä niin oon ahistunu… Miksikö? No ku tää meidän fckn talo on niin pieni!! 80neliöö… Ku aikasemmin meillä oli melkeen tuplasti!! Eilen ukkeli katto taloja, löyty iso. Ja juteltii et jos hetken oottas ja jos hinnat viel laskis, nii hakis lainaa ja ostas ISOMMAN talon, arvaa kuka kerkes jo innostua? No MÄ!! Paljoo joku 70tonnia lainaa painaa, ku nyt ei oo yhtään lainaa. Ja tää sais jäädä kesämöksäksi. No enivei, ukko sit oli muka järkeilly, et ei meillä enää kannata asuntolainaa ottaa.. et ottaa ennemmin sen 40tonnia laajennusta varten.. .Hjoo, Mut mitä se laajennus tulee loppupeleissä oleen? ukko on niin vitun pihi, et en usko et tulee mtn hääppöstä. Ja ku se vaan puhuu et oli KOLME makkaria… Vittu. Miten 5-6henkinen perhe mahtuu mihinkää vitun kolmioon???

Hjooo, tulipa purettua. Ihan sama…

Tänään oli hyvä päivä pitkästä aikaa. Olin iloinen, enkä väsyny, niinku yleensä. Jaksoin siivoilla yms. Oli ihan huippu fiilis verrattuna viimeaikaisiin päiviin. Pikku velikin kävi moikkaas, ennen kun lähti Ruottin maalle töihin. Mikä vois pilata hyvän päivän??

No mikäs muukaan kun oma ukko!! Kotiin tuli ni oli kaik ok. Mut helvetti pääs taas irti ku tuli lasku. Kaikki oli niin perseestä ja mun vikaa ja kaikkee. Ok, sen mä kestän, tottunut… Vaikka paska homma kun menee pilaan mun päivän. Siitäki olis saattanu selvitä anteeksi pyynnöllä ja pienellä lepyttelyllä. Vaikka kusetti yhessä asiassa ihan KUUSNOLLA!! Sit ku syötiin ja keskimmäinen sano junnulle (jonka isä tää kusipää siis on) jotain isästä, tyyliin et “iskä tekee sitä” Niin ukko huutaa sohvalta että “Mä en sun isäs oo”

Kaks vanhinta siis tietää et se ei niiden isä ole, eikä NE ikään sitä puhuttele isäksi. Paitsi kun ne puhuu junnulle. Miksi ne junnulle puhuttelis sen isää nimellä? Mut ku ne mulle puhuu siitä tai sille puhuu, niin AINA nimellä.

Siinä meni raja, vittu et niinku kiehahti… “Mä en sun isäs oo” MUN lapsille ei noin puhuta. Kenellekään ei noin puhuta!!

Sit tää kusipää vähänajan päästä yrittää muka olla niinku ei mtn. Hah, siinäkö yrittää!!

Sit oli tälle illalle kokousta koulu jutuista. Oli tarkotus et esikoisen kans menen sinne kahestaa ja sit se muuttiki mieltä et tulee toisten kans mukaan ja sit ku kilahti, nii sano ettei tulekaan (tällasillä kommenteilla sillä pelkästään tarkotus loukata mua) Mut mä en reagoinu mitenkään, nii se sit yhtäkkiä päättiki taas et tulee. VITUN KUSIPÄÄÄÄ!!

Sit matkalla sinne koululle, nii se viel jaksaa yrittää saada mut tolaltaan… “Turha luulla et jouluna mennää sinne sun äitin tykö, ku menee polttoainetta turhaan”… En sanonu mtn, aattelin vaa, et saa se jäädä kotiin… Mä voin kyl mennä sinne.

Sit siel kokouksessa… Se siel muka yritti, et eihän me jakseta vihotella… SIIS wtf?? Asiat muka ois siinä? Sielläkö niitä olis pitäny alkaa puimaan? Annoin sen siel olla. Sit se kusipää jaksaa viel siellä kitistä (sen tunnin kokouksen aikana) NELJÄ kertaa, et joko me lähetään? Seriously??

Ei voi pää kestää tollasta!! Sit se muka yritti kotona toivotella hyvää vuosipäivää, joka siis huomenna. :X Ja se kysy et loukkaannuinko siitä ku se aikasemmin sitä toivotteli… Sillä ole vitunkaa väliä!! Sanoin sille et eiköhän johu sun aikasemmasta käytöksestä. EI EDELLEENKÄÄN mtn anteeksi pyyntöjä, tai asioiden selvittelyä. Sit se lähtiki nukkuun… Hah, samapa tuo mulle. Siinäkö murjottakoon, mikä lie syy onkaan… Mut mulle ei ENÄÄN puhuta noin… eikä varsinkaan MUN LAPSILLE!!!